Virrantuoma on paikka, jossa jokainen vesistökunnostuksista kiinnostunut taho voi kertoa vaikkapa omien projektiensa etenemisestä. Tavoitteena on koota yleinen, vuorovaikutteinen tiedon ja kokemuksien välityskanava.
Nykyisellään Suomessa tehdään paljon hyvää talkoo- ja viranomaistyötä kalojen sekä vesistöjen eteen eikä siitä tieto kantaudu välttämättä suurelle yleisölle asti. Viesti paikallisista kunnostustöistä kulkee yleensä pienissä piireissä ja suuri joukko, jota asia voisi kiinnostaa, voi jäädä paitsi.
Virrantuoman tarkoituksena on kerätä yhteen ajankohtaisia asioita vesistöjen varsilta.
Annetaan virran tuoda monien vesistöjen tarinat yhdeksi suureksi valtavirraksi kaikkien luettavaksi.
Vesistöjemme tulevaisuuden puolesta,
Virrantuoma-team
3 kommenttia:
Aika hyvän nimen keksit Juha! Virrantuoma. Virta tuot, ja virta vie. Kutsuu toisinaan luokseen hyvin erilaisistakin syistä.
Virtavedet ei ehkä ole se ainoa juttu mikä vetää puoleensa, vaan myös ne kalat, etenkin lohikalat, joiden elinympäristöt joissa, puroissa ja koskissa on monilla tavalla tai toisella työn alla. Ei minulla enää onneksi. Seurailen asiaa lähinnä ulkopuolisen valokuvaajan ja kala-asioissa kärryiltä pudonneen entisen kalastajan / entisen kunnostajan näkövinkkelistä.
Tein siis Juhalle aloitteen blogin perustamisesta, koska aina silloin tällöin saan yhteydenottoja, ikään kuin olisin kiinnostunut vielä asioista. Aikaa ei ole asioiden seuraamiseen. Kiinnostukseni on pikemminkin kuvatoimiston pyörittämisessä ja perheessä. Monista yhteydenotoista tuli sellainen tunne, ettei erilaisilla kunnostusprojekteilla, ja heidän vetäjillä ole riittävästi tukiverkostoa, tiedonlähteitä tai muuta kokemustaustaa toiminnalleen. Miksi ei sitten jakaa sitä, tietoa tapahtumista, kiinnostavista linkeistä, kirjoituksista virtuaalisesti blogin kautta?
Blogin kirjoittajiksi on ajateltu, että voitaisiin kutsu erilaisista lohikalojen / joki- /puro- ja koskivesien elvyttämisprojekteissä mukana olevia. Jotta saataisiin kasaan edes yksi paikka, mistä pystyisi hahmottamaan, että mitä koskivesien ja lohikalojen elvyttämisen osalta Suomessa tapahtuu. Kirjoittajat saisivat mieluiten olla projektien toimijoita. Ja kirjoituksetkin saisi mieluiten käsittellä mahdollisimman paljon itse konkretiaa, eikä väittelyitä asioista.
Kiitos haasteesta Juha. Koetetaan pyristellä mukana blogissa. Oma taimenhistoriani on varmaan samanlainen kuin muillakin ja tässä on vietetty jokunen hiljaisempikin vuosi aiheen osalta. Koko ajan kuitenkin jotakin pientä on ollut meneillään ja nyt onneksi taas on päästy vauhtiin. Niin tässä blogissa kuin konkreettisissa taimenasioissakin.
Nyt onneksi SLL:ssä on virinnyt pienempiä ja isompia taimeniin ja virtavesiin liittyviä juttuja. Meillä Pohjanmaalla meneillään olevia juttuja voi tiirailla www.sll.fi/pohjanmaa. Sieltä kun klikkailee LUMENE-hanketta, niin pääset kiinni siihen missä mennään.
Toivottavasti saadaan jatkoa ja uusia ideoita toteutettavaksi, työsarkaa tuntuu edelleen riittävän niin meillä kuin muillakin toimijoilla. Maailma ei tältäkään osin ole vuosien aikana paljoa parantunut...
Vaikka purokunnostuksissa olen jostakin syystä kovin teknispainotteinen, niin ei ne koneet tässäkään asiassa maailmaa pelasta. Ehkä homman juju on kuitenkin siinä, että tekniikkaa on helpompi soveltaa ja kehittää kuin biologiaa. Ainakin kun sitä ajattelee teknisin aivoin.
Monimuotoisen ympäristön ylläpito ja luominen vaatii aina niin paljon muutakin kuin yhden projektin ponnistuksen ja talkootyöllä kunnostetun kohteen. Koetan tässä rivien välistä edelleen sanoa, että vaikka siellä purouomassa uskoo tekevänsä miten hyvää työtä tahansa, tulevat ne ongelmat puron ulkopuolelta. Siksi niitä konkreettisimpia työponnistuksia tulisi tehdä aivan jossakin muualla kuin siellä itse purossa.
Tekohengitystä kuitenkin tarvitaan edelleen ja sitä nopeaa ja välitöntä apua pienvesille, joiden tila on hyvin heikko. Sitä tekohengitystä on juuri myös purokunnostus. Onneksi luonto korjaa vaurioita kohtuullisen onnistuneesti kun sille antaa siihen mahdollisuudet. Tällaisen onnistumisen ilon on voinut kokea myös pienvesien kunnostaja joskus kun huomaa miten pienestä tehdystä työstä on alkanut luonto muovata mieleistään ja korjannut heikon tilanteen kohti parempaa kuin itsestään.
Ehkä mekään emme tavoittele suuria saavutuksia, vaan erityisesti juuri näitä alkusysäyksiä, jolla saadaan isot kivet vierimään itsestään. Ihan konkretiassa ja myös näissä puheissamme tällä palstalla.
Teemu Tuovinen
Hyviä pointteja Teemulla.
Valuma-alueen ominaisuudet määrittää vesistössä kulkevan veden määrän ja laadun sekä valunnan jakautumisen. Näin ollen on selvää, että valuma-alue on ratkaiseva elinolosuhteiden määrittäjä. Tykkään käyttää valuma-alueesta ns. ämpärivertausta, jossa luonnontilaista valuma-aluetta kuvaa ämpäri, jonka pohjassa on pieni reikä ja ojituksilla kuivattua valuma-aluetta ämpäri, jonka pohjaan on porattu suuri reikä. Suuri reikä tyhjentää ämpärin liian nopeasti ja seurauksena on tyhjä ämpäri eli kuivuus. Tästä syystä luontaiset taimenkannat ovat todella ahtaalla alueilla, mistä puuttuu ympärivuotinen pohjavesisyöttö eli lähteet. Pohjavedenotto voi viedä ja on vienytkin monin paikoin ne viimeisetkin elinmahdollisuudet. Ilmastonmuutoksen jyllätessä kuivuuskaudet ovat entistä pidempiä ja siksi en pitäisi ollenkaan ihmeenä, jos taimenkantoja häviäisi edelleen alivirtaamien vähetessä. Pohjavesien suojelu on täten mielestäni hyvin korkealla prioriteetissä, kun turvataan taimenkantojen tulevaisuutta.
Lähetä kommentti